Koska edellinen postaus käsitteli ostamista, luonteva jatko tälle aiheelle on tietenkin omistaminen. Vaikka tietyllä tavalla saatan edelleenkin nauttia ostamisesta, omistaminen lähinnä ahdistaa. Mitä enemmän tavaraa, sen sidotummaksi tunnen itseni. Tavarat vievät paitsi tilaa, myös aikaa ja energiaa järjestämisen ja huoltamisen muodossa. Kaikki tuo on pois mukavammista ajanviettotavoista. Älkää ymmärtäkö väärin: olen kyllä varsinainen siivousintoilija ja pidänkin kyseisestä toiminnasta. Sen sijaan hujan hajan olevien roinien raivaamisesta en pidä ollenkaan. Sujuva siivoaminen taas on hauskaa ja sitä teen mielelläni, varsinkin jos saan siivota yksin ja rauhassa ilman joka paikkaan ehtiviä pikkuapulaisia. ;)
Omistamisen ahdistavuus tulee erityisesti esille isompien asioiden kohdalla. Esimerkiksi autoa en missään tapauksessa haluaisi. Sen ostaminen maksaa, käyttäminen maksaa, huoltaminen maksaa... Lisäksi autonomistaja on tietyllä tavalla riippuvainen autostaan, ja yleensä auton hajoaminen on vähintäänkin pieni katastrofi. Enkä osaa kuvitella ikävämpää tapaa aloittaa vaikka vapaailtaa kaupungilla, kuin parkkipaikan metsästäminen täyteenahdetuilta yksisuuntaisilta pikkukaduilta... Autosta on toki välillä hyötyä, mutta mieluummin teen elämässäni valintoja, joiden ansiosta voin vastedeskin elää ilman mokomaa riippakiveä. (Ja tähän väliin mainittakoon vielä, että taloudestamme kyllä löytyy auto, mieheltä nimittäin. Ja myönnän myös välillä lainaavani sitä. Jotkut asiat on vaan helpompi tehdä, kun pääsee liikkumaan autolla. Niinkuin vaikka lasten vieminen mummilaan toiselle puolelle pääkaupunkiseutua. Laiskuutta, laiskuutta, tämänkin voisi nimittäin hoitaa ihan hyvin julkisilla jos vain jaksaisi.)
Toisaalta omistaminen voi olla mukavaakin. Vuosia sitten ostamani, opiskelijabudjettiin aivan liian kallis käsilaukku saa edelleen hyvälle mielelle joka kerran, kun sen ottaa käyttöön. Ja käyttökertoja on tälle kyseiselle laukulle kertynyt todella paljon. Tällaisia omistamieni tavaroiden pitäisi mielestäni ollakin; juuri niitä lempiasioita, joiden käyttämisestä tulee aina hyvälle mielelle. Tavoitteenani onkin, että jokainen omistamani esine olisi tällainen. Olen onnistunut pääsemään melko lähelle tuota tavoitetta, varmaankin niin lähelle kuin realistisesti on mahdollista. En ainakaan usko, että joka ikistä tavaraa voi löytää niin täydellisenä kuin se mielikuvissa on. Eikä totta puhuen tunnu järkevältä ottaa tällaista asiaa elämäntehtäväksi, ainakin itse keksin parempiakin ajankäyttötapoja. Loput tavarani ovat kuitenkin vähintäänkin neutraaleja, kun taas aiemmin iso osa tavarasta oli jollain tavalla sellaista, joka ainakin jossain määrin ärsytti. Melkein oikeanvärisiä paitoja, vähän liian isoja hameita, korjausta vaativia käsilaukkuja, joita ei tullut vietyä suutarille, koska oikeasti käyttikin mieluummin jotain muuta laukkua... Elämä tuntuu paljon mukavammalta ilman vastaavia kuormittavia asioita.
Toinen tavoitteeni omistamisen suhteen on se, että se menisi mahdollisimman pieneen tilaan. Haaveilen siitä, että koko henkilökohtainen omaisuuteni mahtuisi rinkkaan tai matkalaukkuun. Tai edes rinkkaan ja matkalaukkuun. Jälkimmäinen tavoite on varmaan aika lähellä toteutumistaan, ainakin jos pois jätettäisiin tietyt harrastusvälineet. Ja tietenkin huonekalut ja vastaavat, mutta nämä lasken kodin irtaimistoksi enkä henkilökohtaisiksi tavaroikseni.
Omistaminen voi siis olla ihan kivaakin, mutta kaiken tarpeettoman omistamisesta tulen lähinnä pahalle tuulelle. Siksi lienee järkevintä minimoida omistaminen ja keskittyä siihen vain niissä erityisen mukavissa asioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti